Historia

Ikaalisten Heittolan Wiljakka on ikiaikainen satakuntalainen talonpoikaistalo [1990-luvulta Pirkanmaata], joka on tunnettu kantatalona ensimmäisestä maakirjasta 1540 lähtien. Heittolan kylän talonpoikastalot ovat ja ovat olleet Hartus, Kauppila, Nyppeli, Upari ja Wiljakka. Uparin talo todennäköisesti liitettiin Wiljakkaan 1540-luvulla. Wiljakan tilan talouskeskus sijaitsee edelleen samalla Heittolanlahden rantatöyräällä Vääräjoen jokisuistossa, jossa sen tiedetään koko historiallisen ajan olleen. Arkeologisten inventointien perusteella Heittolan kylä on asutettu viimeistään rautakaudella.

Nykyisellä suvulla Wiljakka on ollut vuodesta 1698, jolloin nälkävuosina autioituneen 2/3 vanhan manttaalin tilan hallinta osoitettiin 8. kesäkuuta 1698 suvun ensimmäiselle isännälle Olavi Jaakonpojalle. Perintötalona Wiljakka on ollut 1. syyskuuta 1801 lähtien. Tilan nykyinen omistaja on sukunsa 11. isäntä, ja isännistä 7. Juha/Juho -nimen kantaja. Kaikki Suomen Viljakka/Wiljakka -nimen kantajat ovat sukujuuriltaan lähtöisin Heittolan Wiljakalta ja ovat Juho Kustaa Wiljakan [1827−1908] jälkeläisiä tai heidän puolisoitaan.

Wiljakan talon maista lohkottuja torppia ovat olleet Ikaalisissa Moisio ja Kortesluoma, Parkanossa Haukkala. Talon mäkitupia ovat olleet Peltoniemi ja Törmä. 1920-luvulla Wiljakka jaettiin kolmen veljeksen kesken. Kantatilaa on siitä lähtien kutsuttu vanhaksi Wiljakaksi erotukseksi tiloista Uusi-Viljakka (Joki-Viljakka) ja Yläne.

Heittolan Wiljakan väkeä noin vuonna 1918.

Ikaalisten Heittolan kylä 1900-luvun alussa, Kanaensaaresta kuvattuna. Kuvassa näkyy Wiljakan, Hartuksen, Kauppilan ja Nyppelin rakennuksia. Kuvan rakennuksista Wiljakalla on edelleen paikoillaan kivinavetta (lampola), Tätilän kestikievarirakennus (nykyisen isäntäperheen asuinrakennus), nk. vanha pirtti eli päärakennus ja kaksi ranta-aittaa.

Ote Ylä-Satakunnan tuomiokirjasta vuodelta 1704, jossa mainitaan nykysuvun ensimmäisen isännän Olavi Jaakonpojan saaneen Wiljakan talo viljelykseen 8. kesäkuuta 1698.